Maschseefest ja myrskyä Rengasfirmassa

Eilen päivällä sää ei näyttänyt kovinkaan lupaavalta Maschseefestia ajatellen: sääennustus oli luvannut 50% todennäköisyyttä sateelle ja taivas oli koko päivän harmaa. Sitä sadetta ei kuitenkaan näkynyt, joten olin toiveikas – kunnes astuin töiden jälkeen ulos ruokakaupasta keskelle oikein kunnon kuuroa. Töistä lähtiessä ei sateesta ollut tietoakaan, ja nyt yhtäkkiä kaduilla oli vettä useita senttejä. Onneksi kuuro oli nopea ja ohi jo, kun nousin ratikasta pari pysäkinväliä myöhemmin. Sitten seurasi tietysti tosin vielä toinen samanlainen kuuro vähän myöhemmin… Kuuden jälkeen sää kuitenkin jälleen muuttui, joten päätin lähteä paikalle joka tapauksessa, ja loppuillan aurinko paistoikin pilvettömältä taivaalta. Saimme siis loppujen lopuksi melko täydellisen sään Maschseefestille!

Porukkaa ilmestyi paikalle n.12 kappaletta. Olimme suurin osa toisillemme tuntemattomia: minä tunsin lähinnä muutaman, jotka olivat olleet siellä cross-cultural –tapahtumassa, sekä romanialaisen Andrean, joka on siinä ryhmässä jonka kanssa käyn syömässä. Löysimme yhdestä Biergarten-tyyppisestä paikasta pitkän pöydän jonne sovimme kaikki istumaan, ja siellä sitten oltiin ja juteltiin. Ulkomaalaisia harjoittelijoita ei ollut paikalla kovin montaa, ja hekin puhuivat kaikki parempaa saksaa kuin minä (esim. Andrea on käynyt sekä saksankielistä leikkikoulua että koulua), joten sain taas tuntea olevani se jonka kielitaito on heikoin. (Yritin tosin lohduttaa itseäni muistuttamalla, että saksa ei ole mun toinen eikä edes kolmas kieli…Alunperin saksa on mun kuudes kieli, vaikka nykyään mennyt jo monesta muusta ohi.) Täytyy kyllä sanoa, että ainakin näin IB- ja CEMS-opiskelijalle Rengasfirman harjoittelijoiden kansainvälisyys on ehdottomasti ylimainostettua: harjoittelijoista varmaan 90% on paikallisia, ja lopuistakin suurin osa Itä-Euroopasta.

Myöhemmin päätimme kävellä vähän, joten maleksimme pitkin Maschseefestin aluetta jutellen. Päädyinkin sitten juttelemaan enemmän (saksaksi) Andrean ja puolalaisen Kristinen kanssa. Andrea on kotoisin Brasovista ja oli kovasti hämmästynyt kuultuaan, että olen käynyt siellä! Vaikka siis olemme samassa ruokailuryhmässä, ei ole paljon juteltu aiemmin, joten oli kiva tutustua paremmin. Kristinekin on opiskellut saksaa ala-asteelta lähtien, joten musta ei tuntunut vähäisempi kielitaito enää niin pahalta. Mähän aloitin kuitenkin vasta lukiossa.

Kello alkoi lähestyä puolta kymmentä ja ilma viiletä, joten kun Andrea ja Kristine sanoivat lähtevänsä kävelemään kotiin, liityin heidän seuraansa koska tiesin meidän olevan menossa aika lailla samaan suuntaan. Jos olisin ollut yksin, olisin mennyt kyllä ratikalla, mutta kolmistaan oli ihan mukava tehdä pieni iltakävely. Epätoivotulta huomiolta ei tosin vältytty, kun yksi poikaporukka huuteli perään. Paikasta jossa erosimme ei ollutkaan enää pitkä matka kotiin, ja sekin lähinnä vilkasliikenteisen tien vartta. Perillä olin vähän ennen kymmentä.

Muutenpa täällä ei hirveästi ole lähiaikoina tapahtunutkaan. Kyselyjä sain siitä perjantain intranet-kurssista. Se meni ongelmitta, eihän uusien ohjelmien opettelu tälläiselle puolinörtille ole ikinä mikään ongelma ollut. Vaikka olin kurssin ainoa ei-saksalainen, oli minulla sukupolvietu puolellani: viidestä osanottajasta kolme oli keski-ikäisiä ja tarvitsivat siten huomattavasti enemmän aikaa kaikkeen.

Mikä jonkun verran työpaikan arjessa kyllä näkyy, on Rengasfirman tämänhetkinen, varsin myrskyisä tilanne mitä tulee mm. johtoryhmään. Täytyy myöntää, etten ihan tiennyt mihin pääni pistän, kun hain tänne töihin, Suomessa ei nimittäin näistä ole kovasti uutisoitu. Irtisanomisista muutamilla tehtailla kuulin kyllä talousuutisista vähän sen jälkeen kun olin jo hakenut, ja silloin mietin että siinä taisi mennä se mahdollisuus… No, ei mennyt, mutta täällä onkin meneillään mielenkiintoinen tilanne aivan toisesta syystä. Eräs toinen autoalan yritys nimittäin on ollut ostamassa Rengasfirmaa jo jonkin aikaa, ja jotenkin tilanne on onnistunut kehittymään johtoryhmien kokouksissa pienestä hiekkalaatikkonahistelusta nakkikioskitappelun kautta suorastaan kylmäksi sodaksi. Huippuna oli, että tämä toinen autofirma „ehdotti“ (ts. ilmoitti) jokin aika sitten ostavansa Rengasfirman toimitusjohtajan ulos ja laittavansa oman miehensä tilalle. Siitäkös se vasta haloo syntyi! Oli siinä mielessä heiltä vähän huono liike, että Rengasfirma on nyt täynnä antipatiaa ostajaa kohtaan. No, erinäisten käänteiden kautta tilanne on nyt se, että Rengasfirman toimitusjohtaja vaihtui tosiaan autofirman edustajaan. Uusi yrittää nyt kovasti vakuuttaa työntekijöille, että vihanpidon sijaan pitäisi keskittyä pitämään firma pinnalla tässä taloudellisessa tilanteessa, mikä tietysti on ihan totta. Voi vaan olla, että joku rengastehtaan tehdastyöläinen välittää ehkä enemmän siitä, että renkaat ei perinteisesti ole olleet autofirman ydinaluetta, joten koko rengasosan tulevaisuus on kyseenalainen. Ei ehkä niin hirveästi mietiskele liiketoimintastrategiaa siellä koneiden vieressä miehet...

Kuinka tämä myrsky sitten näkyy arjessa? Koska työpaikkani sijaitsee kuitenkin firman pääkonttorissa, on erityisesti johtoryhmän kokouspäivinä ollut parkkipaikka täynnä tv-kanavien lähetysautoja ja turvamiehiä. Lisäksi on ollut pari tiedotustilaisuutta työntekijöille, yksi juuri tänään iltapäivällä. Kyllä yleisö pistikin uuden toimitusjohtajan koville... Onpahan vähän vaihtelua, ja ehdottomasti mielenkiintoista näin kauppatieteilijänä päästä seuraamaan tälläisiä tapahtumia paikan päältä!

Heti perjantaina töiden jälkeen matkustankin sitten viikonlopuksi Pohjanmeren rannalle Cuxhaveniin, jossa Mari on perheineen lomailemassa appivanhempiensa luona. Matkaan menee kolme tuntia ja kaksi junanvaihtoa, mutta vanhalle reilaajallehan se ei ole mikään ongelma. Sitäpaitsi DB (eli paikallinen VR) teki mulle junamatkailun helpommaksi tarjoamalla juuri nyt neljäksi kuukaudeksi 25% alennukseen oikeuttavaa korttia hintaan 25e. Normaali vuosihinta on 57e, mutta mähän en tarvitse korttia vuodeksi, vaan aika lailla nimenomaan neljäksi kuukaudeksi. Tottakai siinä on catchina se, että kortti pitää sitten perua kuusi viikkoa ennen voimassaoloajan loppua tai joudun maksamaan ensi vuodesta sen 57e, mutta kyllä tolla alennuksella yksi kirje Frankfurtiin kannattaa lähettää.

Niin, ja loppuun vielä että maistoin just sitä unikko-marsipaani -jugurttia. On kyllä oudointa jugurttia ikinä! Maistuu marsipaanilta ja on täynnä unikonsiemeniä. En ole ollenkaan varma, että haluan syödä ton loppuun.

Lentotarjous ja uusi jugurttimaku

Jos joku nyt vielä harkitsee tulevansa käymään syksyn aikana täällä kylässä (tai vaihtoehtoisesti Marin luona, tai molempia), niin nyt kannattaa ehdottomasti tehdä päätös ja tarttua tilaisuuteen. Air Berlinillä on nimittäin parin päivän ajan voimassa tarjous, jossa lippuja Helsinki-Hampuri -välille myydään hintaan 29e. Ja siis oikeasti 29e, tuohon sisältyy verot jne. Tapani osti juuri itselleen siis menopaluun lokakuulle 58 eurolla, ja itse ostin paluulipun Helsinkiin 17.1. tuolla 29 eurolla! Tämän halvemmaksi noin hyvällä lentoyhtiöllä hinnat tuskin laskevat, kun verotonta hintaa noille lennoille tulee 6e/kpl...

Ja jottei tämä postaus nyt menisi ihan pelkästään Air Berlinin mainostamiseksi, niin tässä uusi löytö sarjassamme "outoja saksalaisia jugurttimakuja":



Mohn-Marzipan, eli unikko-marsipaani! En ole maistanut vielä, yleensä en tykkää unikosta, mutta eihän tälläistä voi jättää maistamatta!