Perjantaina lähdin junalle suoran töistä. Tavoistani poiketen matkustin Hampuriin tällä kertaa ICE-junalla, jotta ehdin kentälle ajoissa. Juna ei pysähtynyt kertaakaan Hannoverin ja Hampurin välillä! Lensin ekaa kertaa elämässäni Malevilla, joka osoittautui ihan hyväksi lentoyhtiöksi. Miinusta ainoastaan siitä, että tarjolla oli pelkästään pähkinöitä tai Kismet-tyyppistä suklaata. Nousu ja lasku sen sijaan sujuivat oikein pehmeästi: korviin ei koskenut lainkaan, vaikka olin vielä siitä alkuviikon flunssasta nuhainen. Olinkin kyllä tankannut allergialääkettä, että olisi helpompi olla.
Kymmenen aikoihin olin Budapestissä. Siellä oli kätevästi heti siinä matkatavarahihnan vieressä pankkiautomaatti, joten pääsi nostamaan forintteja. Valitettavasti mä sekosin kurssilaskuissa ja nostin paljon enemmän kuin oli tarkotus. Syytän siitä niitä allergialääkkeitä ja pitkästä päivästä johtuvaa väsymystä.
Ensikosketuksen hotellin tasoon sain heti lentokenttäkuljetuksen hoitaneesta minibussista noustessa, kun ovimies tuli avaamaan auton oven: ”Good evening, madam!”. Aulasta soitin Marialle, joka oli kirjautunut sisään noin tuntia aiemmin, ja viihdytti nyt kunnon seurapiirirouvan tavoin huoneessamme vieraita: puolalainen Mikolaj ja itävaltalainen Anna Maria, jotka tunnemme Helsingistä, olivat tulleet viettämään mieluummin iltaa meidän huoneeseen kuin jääneet omaan hostelliinsa. Näky oli oikeasti kuin jostain seurapiireistä, kun Mikolaj ja Anna Maria istuivat antiikkityyppisellä sohvalla kristallikruunun alla ja Maria tarjoili teetä ja keksejä. Vaikutelma tosin meni vähän pilalle, kun Maria joka oli juuri selittänyt hoitaneensa hotellien turvallisuusauditointia Brysselin toimistosta käsin, onnistui keittämään vedenkeittimellä veden yli ja suoraan huoneen puhelimen päälle. Tämä aiheutti pienoista hysteriaa porukassamme: meille ei näköjään voi antaa viiden tähden hotellihuonetta edes tunniksi turvallisin mielin. Marian puolustukseksi sanottakoon, että keitintä ei ollut edes täytetty maksimiviivaan asti, ja tapahtuipa kerrankin oikealle henkilöllle siinä mielessä, että tieto menee varmasti eteenpäin!
Huone oli kyllä kiva, kahden sängyn lisäksi sinne mahtui sohva ja kirjoituspöytä. Vaatekaapeissa oli automaattiset valot (sellaiset niinku jääkaapissa) ja kylpyhuoneessa vierekkäin sekä kylpyamme että suihkukoppi. Parasta huoneessa ehkä oli kylppärin lattialämmitys ja erinomainen suurentava, valollinen meikkauspeili. Peilin valo ei ensin meinannut kyllä mennä pois päältä, mutta lauantain aikana se oli käyty korjaamassa ilman eri pyyntöä. Näkymä huoneesta oli puistoon, taustalla Tapanin paikallinen nimikkokirkko. Hotellin sijainti olikin tietysti loistava, ihan keskeisimmän metroaseman vieressä ja lähellä Vaci utcaa. Aamupalaa ei valitettavasti päästy kokeilemaan, kun se ei sisältynyt tarjoushintaan ja olisi maksanut 24e/hlö!
Huoneen virallinen hinta (tosin nykyään on koko ajan tarjouksia, varmaan jollain 100-150 eurolla saa samanlaisen ihan helposti). Me siis maksettiin alle 60e/yö.
Itse huone.
Näkymä huoneen ikkunasta.
Tunnin verran istuskeltiin vaihtamassa kuulumisia, sitten Mikolaj ja Anna Maria lähtivät omalle hostellilleen ja me kävimme vihdoin nukkumaan. Marialla oli aamulla heti kahdeksan jälkeen kaksi työhaastattelua, enkä minäkään tietysti saanut enää sitten aamulla nukuttua. Join sitten siinä teetä samalla kun rauhassa meikkasin ja pukeuduin. Matkalla nappasin aamupalaksi leipomokojusta jonkunlaisen tuorejuustopiirakan.
No ei ehkä ole hirveän professionaalia ottaa itsestään kuvia kylpyhuoneessa, mutta tältä mä näytin.
Career forum avautui varsinaisesti kymmeneltä. Olin paikalla vähän ajoissa, joten menin kiertelemään viereistä kauppahallia, mutta sitten Maria soittikin. Hän oli juuri päässyt toisesta haastattelustaan, joten menimme kiertelemään yritysten kojuja yhdessä. Vähän väliä piti tietysti pysähtyä juttelemaan tuttujen kanssa, joita olikin paikalla aika paljon. Suurin ero, jonka huomasin itsestäni Pariisiin verrattuna oli, että tuntui jo paljon luontevammalta olla puku päällä. Toisten kanssa jutellessa tuli kyllä helpotus siitä, että itsellä on sentään jo internshippi plakkarissa, ei tarvitse sen kanssa enää hermoilla.
Oikeastaan ainoa yritys, josta olin tällä kertaa kiinnostunut, oli Nokia, joten kävin juttelemassa heidän kanssaan. Ja kannattikin käydä, kertoivat nimittäin sekä facebook-sivusta, jonne postaavat aloituspaikkojaan, että ensi vuoden graduate programista, joka kuulosti erittäin lupaavalta minun kannaltani. Sanoivat nimittäin, että sen voisi tehdä mahdollisesti esim. Oulussakin. Pitää ehdottomasti hakea siihen tammi-helmikuussa!
Siinä kierrellessä ja tuttuja tavatessa aika menikin nopeasti, ja alkoi tulla nälkä. Mentiinkin sitten lounaalle kauppahallin yläkertaan syömään gulassia. Keitoksi aika hyvää, mutta täyttävää! Sitten käveltiin Marian kanssa kävelykatuja pitkin hotellille. Mun ajatuksena oli, että lepäisin vähän aikaa ja kävisin sitten vielä ennen iltaa kävelemässä kaupungilla, mutta oltiin molemmat lopulta niin väsyneitä että sänkyihin päästyämme nukahdettiin yli tunniksi.
Gulassia.
Herättyä olikin sitten jo aika valmistautua iltaa varten, varsinkin kun Maria halusi vielä pikaisesti tavata yhden ystävänsä ensin. Olimme sopineet tapaavamme Mikolajn, Anna Marian ja Petran (tsekkiläinen) yhdellä ratikkapysäkillä, jossa oltiinkin sitten etuajassa, joten käveltiin Marian kanssa pieni lenkki Tonavaa ja sen siltoja ihaillen.
Me poseerataan teinisti.
Illanviettoon menossa.
Illallisravintolassa oli buffet, ja juomat sisältyi hintaan. Heti ovella tarjottiinkin Palinka-ryypyt. Etsittiin itsellemme sopiva pöytä, ja samaan pöytään tulikin sitten istumaan myös Birgitte ja Femke, jotka tietysti tunnen Wienistä! Täytyy sanoa, että istuessani siinä Helsingistä tutut ystävät toisella ja Wienistä tutut toisella puolellani, edessäni ruokalautanen ja kuohuviinipullo jäissä - olin kyllä onnellinen! Hyvää ruokaa, vanhoja ystäviä... Kannatti ehdottomasti tulla! Ja vielä niin hyvä tuuri, että sen sijaan että olisi tarvinnut loikkia pöydästä toiseen tapaamassa tuttuja, oli kaikki läheisimmät CEMS-ystävät siinä ympärillä!
Buffet oli hyvä, mutta 300 opiskelijaa tarkoitti kyllä aikamoisia jonoja ja tungosta välillä. Kymmenen jälkeen aloimme sitten siirtyä bussikuljetuksella varsinaisiin bileisiin, jotka järjestettiin A38-nimisessä laivabaarissa. Baari oli kyllä hieno, mutta valitettavasti bileet ei niin kauhean hyvät. Ensinnäkin, hintaan kuului kaksi drinkkikuponkia, mutta laivalla kävi ilmi, että niillä ei saakaan mitä tahansa, vaan yksi kuponki vastaa 600 forinttia. Yhdellä kupongilla sai siis lähinnä joko olutta tai viiniä. Jos halusi drinkin, meni siihen kaksi kuponkia (eikä välttämättä edes riittänyt). Sitäpaitsi se viini oli vielä pahaa. Pariisissa vuosi sitten oli sentään edes kuoharia tarjolla. Toinen ongelma bileissä oli musiikki, joka oli koko seurueen mielestä varsin outoa eikä missään nimessä tanssittavaa, joten se madalsi tunnelmaa aika paljon. Ei me siellä sitten jaksetukaan kun johonkin puoli kahteen. Taksimatka takaisin oli halpa, 1600 forinttia. Kun seuraavana aamuna söin kahvilassa aamiaiseksi kaakaota ja kanaleipää, jotka maksoivat 1500, mietiskelin että olikohan taksi erityisen halpa, aamiainen erityisen kallis, vai molempia. Miettikää, millasen aamiaisen Helsingissä sais öisen taksimatkan hinnalla!
Aamulla Maria meni taas tapaamaan ystäväänsä, minä heräilin rauhassa. Kävimme sitten vielä pikaisella kävelyllä ylittämässä Ketjusillan, ennenkuin Marian oli lähdettävä lentokentälle. Minä menin tosiaan läheiseen kahvilaan aamiaiselle, missä aiheutin itselleni heti aamusta sokerihumalaisen ähkyn ottamalla jälkiruuaksi browniesta, pähkinöistä ja kinuskista koostuvan leivoksen. Ei kyllä sen jälkeen tarvinnut syödä miltei koko päivänä mitään...
Näytän melkein siltä, että voisin asuakin Le Meridien-hotellissa, vai?
Saatuani vihdoin viimeisenkin murusen brownie-leivoksesta alas, vyöryin Vaci utcalle, jossa katselin vähän kauppoja. Sää oli epätavallisen lämmin, ja olin paahtua talvitakissani, vaikka edellisenä päivänä vaatetus oli ollut ihan sopiva. Iltapäivän vietin Westend-ostoskeskuksessa, joka oli kyllä vähän pettymys, koska en sitten kuitenkaan löytänyt yhtään mitään kivaa. Sitäpaitsi mun jalat oli näistä kahdesta päivästä jo ihan poikki. Kävi vielä niin, että raahauduttuani viimeisillä voimillani ostoskeskuksen supermarketin läpi huomasin heti kassan jälkeen, että olin unohtanut ostaa tärkeimmän, eli Tapanille tuliaisiksi lupaamani paprikatahnan. Eikun takaisin markettiin...
Raahauduin hotellille, jossa upottauduin kuumaan kylpyyn. Valitettavasti se oli kyllä vähän antikliimaksi päivälle, koska mä en oikein ole koskaan ymmärtänyt kylvyn viehätystä. Se on mulle vaan niinkuin köyhempi ja liian nopeasti jäähtyvä versio saunasta. Sitäpaitsi siinä on vaikea löytää sellaista mukavaa asentoa, jossa koko vartalo olis hyvin veden alla. Tai sitten mä olen vain liian pitkä. Loppuillan viihdytin itseäni katsomalla saksankielisiä tv-kanavia.
Maanantaina kirjauduin ulos hotellista, jätin laukun sinne ja kävelin kauppoja kierrellen sinne kauppahallille ja takaisin. Olin netistä huomannut, että Budapestissä on käytettyjen englanninkielisten kirjojen kauppa, joten olihan se käytävä katsomassa, kun Hannoverissa loppuu aina lukeminen kesken. Ostin kaksi kirjaa yhteensä n. kuudella eurolla: The Eyre Affair, jonka olen halunnut lukea jo kauan, ja The Other Boleyn Girl, josta tuli vähän aikaa sitten leffakin. Kävin myös teellä ja kakulla Gerbeaudissa, joka on suunnilleen Budapestin Sacher. Oli ihanaa olla taas pitkästä aikaa wieniläistyyppisessä kahvilassa.
Teetä ja Gerbeaud-kakkua.
Olin lentokentällä aikaisin, mikä osoittautui hyväksi koska siellä oli ollut jotain teknisiä ongelmia. Ne olivat juuri saaneet lähtöselvityksen taas toimimaan, mutta jonot oli pitkät, varsinkin kun paikalla oli joku sadan hengen joukko japanilaisia turisteja. Lentokentällä sattuikin samaan aikaan olemaan myös Eva, joka oli mun ja Marian kanssa keväällä samassa Kone-ryhmässä. Eva ei edes muistanut, että oltiin tavattu edellisenäkin iltana, kun oli juhlinut niin rankasti...
Lento ja juna takaisin sujui ongelmitta. Perillä olin yhdentoista jälkeen, ja maanantaina sitten suoraan yhdeksältä kokoukseen... Mutta oli kyllä tosi kiva reissu, hieno hotelli, paljon vanhoja kavereita ja Budapest nyt on mun mielestä muutenkin ihana! Erityisesti oli kiva taas pitkästä aikaa nähdä vanhoja kauniita rakennuksia (vaikkakin osaksi rapistuneita), niissä oikein silmä lepäsi Hannoverin jälkeen. Kuten varmaan huomasittekin, keskityin tällä matkalla enemmän esim. shoppailuun kuin nähtävyyksiin, mikä johtuu ihan siitä, että nähtävyydet katseltiin vasta Tapanin kanssa tammikuussa. Seuraavaksi sitten Dresden.
