Ensivaikutelmia Rengasfirmasta

Tänään siis kävin tekemässä lyhyen tutustumiskäynnin Rengasfirmaan. Rengasfirma tuntuu olevan täällä iso juttu: olen nähnyt sen logon yliopiston seinässä ja vanhoja mainoksia koristamassa yhden U-bahn-aseman seiniä (mistä taas tuli mieleen, että pitänee teillekin selittää, että käytännössä täällä ratikka ja U-bahn ovat sama asia, linjat vain ajavat keskustassa osittain maan alla). Itse Rengasfirman päärakennus on valtava vanha tehdaskompleksi, tummaa tiiltä ja ristikkoikkunoita. Löysin bussipysäkin kolossin toiselta puolelta, joten ajattelin että siihen ei voi olla pääsisäänkäynniltä pitkä matka. No, kyllä muutaman sata metriä sain kävellä, mutta työmatka tulee joka tapauksessa sitä bussipysäkkiä käyttäen lyhyemmäksi kuin aiemmin löytämääni. Matkaan menee n.15-20 minuuttia riippuen bussin odotteluajasta.

Sisältä tilat ovat tietysti täysin modernit. Olin paikalla vähän ajoissa, koska olin varannut matkaan aikaa. Tarkoitukseni oli kävellä ulkona vielä vähän aikaa, mutta alkoi tietysti sataa, joten menin suosiolla sisälle jo viittätoista vaille. Minua pyydettiin istumaan ja odottamaan, istumaan en tosin päässyt koska aulan istumapaikat oli vallannut pari pukumiesseuruetta. Puhelinhaastattelusta tuttu Frau L. tuli hakemaan minut hissillä viidenteen kerrokseen, jossa juttelimme ensin hänen huoneessaan jonkin aikaa, välillä saksaksi ja välillä englanniksi. Ensiksi sain tietysti kuulla, kuinka tyytyväisiä ovat kun valitsin juuri heidät vaikka minulla oli toinenkin tarjous, sitten Frau L. varmisti että minulla on asunto ja etten tarvitse apua minkään kanssa, kun olen tullut niin kaukaa. Painotti myös, että saan aina kysyä jos tarvitsen apua jonkin kanssa muuttoon tms liittyen. Täytyy sanoa, että olen kyllä saanut niin paljon apua niin Marilta kuin Rengasfirman hr-kontaktiltani, että kaikki on sujunut suorastaan helpommin kuin Wienissä tai Singaporessa, jossa minulle kyllä kerrottiin mitä pitää tehdä, mutta kaikki piti kuitenkin hoitaa itse.

Frau L. kertasi jälleen minulle osaston toimintaa. Minun tehtäväni on yksinkertaisesti auttaa 5-6-henkistä tiimiä projekteissa ja mitä nyt eteen tuleekaan. Mitään jokapäiväisiä rutiinihommia ei ole, vaan työtehtävät riippuvat aina kulloinkin käynnissä olevista projekteista. Lisätietoa tämän hetken tilanteesta saan ensi viikolla. Koska olen tämänhetkisen harjoittelijan Maarenin kanssa yhtä aikaa töissä ensi torstaihin, on minulla siihen asti aikaa perehtyä työhön. Lisäksi minulle painotettiin oma-aloitteisuuden tärkeyttä, sekä sitä, että aina pitää kysyä jos ei ymmärrä, varsinkin kun saksa ei ole äidinkieleni ja kaikki kyllä puhuvat englantia. Yksi tällä hetkellä alussa olevista projekteista firmassa liittyykin englanninkielen nostamiseen tärkeämpään asemaan henkilöstöhallinnossa, tulevaisuudessa mm. kaikkien rekrytoitujen pitää suorittaa kielitesti.

Frau L. myös esitteli minut muutamalle paikalla olevalle kollegalle, sekä Maarenille, jonka kanssa sain jutella vähän aikaa työstä kahdestaan. Ala-Saksissa on juuri meneillään lomakausi, joten osa porukasta on lomalla, minkä takia ensimmäiset viikot voivat olla rauhallisempia. Lopuksi sovimme, että tulen maanantaina vähän ennen yhdeksää viidennen kerroksen toimistoon. Yleisesti ihmiset tuntuvat tulevan töihin kahdeksan ja yhdeksän välillä, harjoittelijoiden työaika on kahdeksan tuntia. Vaikutti myös siltä, että olin aavistellut toimiston pukeutumiskoodin oikein: toimistovaatteet, mutta ei mitään erityisen virallista. Juuri sellaisia vaatteita, joita olen mukaani pakannutkin siis.

Oli kyllä erittäin hyvä päästä tutustumaan paikkaan ja ihmisiin edes vähän ennen maanantaita. Nyt ei sitten jännitä enää niin paljon. Melkein eniten minua jännittää nyt, muistanko reitin hissiltä oikeaan paikkaan maanantaiaamuna. Itse työ kuulostaa mielenkiitoiselta ja vaihtelevalta. No, ensi viikollahan sitä sitten näkee, millaista se on!

Vihdoin Hannoverissa

Päivät Hampurissa meni nopeasti. Mitään erityistä ei juuri tehty, lähinnä nautittiin kauniista säästä puutarhassa ja jätskillä ja maanantaina käveltiin ympäri keskustaa. Maanantaina tosin junalippuautomaatti söi mun 20e, joten pikaisesta junalipun ostosta tulikin vähän pitempi kun jouduttiin jonottamaan infopisteessä. Rahaa en vielä saanut takaisin, vaan piti täyttää sellainen lappu, johon piti merkitä saksalainen pankkitili. Raha tulee nyt sitten Marin tilille ja hän maksoi minulle uuden lipun. Prepaidinkin sain hankittua puhelimeen, joten nyt mulla on saksalainenkin numero, vaikkakaan en todellakaan muista sitä ulkoa. Tässä pari kuvaa vielä viikonlopulta.


Jäätelöä! Miksei Suomessa ole samanlaisia jäätelökahviloita kuin Saksassa, vaikka suomalaiset ovat eurooppalaisittain jäätelön kärkikuluttajamaita?


Sara väsyi kaupungilla kiertelystä kertakaikkiaan ja kiukuteltuaan jonkin aikaa sammui kuin puulla päähän lyötynä Marin syliin.

Hannoveriin saavuin tiistaina junalla. Koska Tapani tulee jo lauantaina ja käymme joka tapauksessa Marin luona, jätin valtavan matkalaukkuni vielä sinne. Helpompi raahata tavaroita kahdestaan, sitäpaitsi osan olen saanut tuotua tänne jo repussa. Alkuillan vietin Ikeassa, joka sijaitsee Hannoverin kuuluisan messualueen vieressä, mutta muuten keskellä ei mitään. Tuli ostettua kaksi tyynyä, kaksi peittoa, yksi pussilakanasetti (toisen lainaan Marilta), kaksi pyyhettä ja kaikenlaista pientä. Hintaa tuli onneksi reilusti alle 30e. Söin vielä yhden hotdogin (hodari+juoma 1e!) ja suuntasin kantamuksineni takaisin kämpälle, josta sitten etsiydyin vielä ruokakauppaan. Tänään kävin katsomassa, missä Rengasfirman pääkonttori sijaitsee ja miten sinne pääsee, sekä kiertelemässä keskustaa ja uudestaan ruokakaupassa, kun näin alussa pitää täyttää kaappeja, muttei jaksa kantaa paljon kerralla koska kauppa ei ole aivan lähellä. Nyt illalla juttelin vähän vuokranantajani kanssa, jonka ansiosta minulla nyt on ainakin jonkinlainen netti, tosin jaan kaapelin yhden toisen tyypin kanssa ainakin toistaiseksi. Tutustuin myös yhteen kimppakämpässä asuvaan tyttöön ja yllätyksekseni sain puhuttua hänen kanssaan saksaa aika hyvin.

Ajattelin nyt listata tähän vähän plussia ja miinuksia tästä asunnosta tähän mennessä.
+ Hyvä sijainti. Alue on rauhallinen, mutta keskustaan on kävelymatka. Myös raitiovaunulla pääsee, jos ei halua kävellä. Rengasfirmaan pääsee bussilla, tai kävellen jos olo tuntuu reippaalta.
+ Vanha kaunis talo, ja talon iästä huolimatta esim. wc ja lämmitys modernit.
+ Paljon tilaa, isot huoneet, täysin kalustettu.
+ Oma asunto, mutta mahdollisuus tutustua myös paikallisiin, vaikuttavat toistaiseksi kivoilta.
+ Pesukone kimppakämpässä.
+ Vuokranantaja aika rento tyyppi.
- Viides kerros, ei hissiä.
- Vuokranantaja saattaa kimppakämppähuoneessaan yöpyessään käyttää keittiötä, toisaalta käy vain n.kerran kuussa ja keittiö on erillinen huone.
- Vuokranantaja vaikuttaa vähän liiankin lepsulta minun makuuni.
- Ei supermarkettia aivan lähellä.
- Koska paikka on täynnä vuokranantajan tavaroita, en tunne asunnon olevan mitenkään erityisesti minun.

Siinäpä noita. Aluksi minua jännitti myös kaasuhella, mutta kokeilin sitä ekan kerran tänään ja hyvin toimi. Kaikki ammattilaiskokithan vannovat kaasuhellan nimeen, koska siinä lämmönsäätely vaikuttaa pannuun heti (koska pannu on suoraan liekin päällä) toisin kuin tavallisessa hellassa, jolla menee aikaa lämmetä ja jäähtyä.

Huomenna menen ekaa kertaa Regasfirmaan tutustumaan. Minun oli myös tarkoitus saada tänään vuokranantajalta vuokrasopimus, jotta voisin mennä Bürgeramtiin rekisteröitymään, koska tarvitsen sieltä Lohnsteuerkarten eli verokortin, mutta saankin sen vasta huomenna joten voin mennä sinne vasta perjantaina.

Loppuun kuvia kämpästä.


Talo.


Kotikatu, tämä talo toinen vasemmalta, jää yläosasta puun taa.


Makuuhuone.


Keittiö.


Talvipuutarha, joka on isompi mutta näkyy tässä vain osittain.

Niin, ja saa niitä kommenttejakin laittaa.

Ensimmäiset päivät Saksassa

Lentoni Hampuriin piti lähteä perjantaina klo.13.40, mutta lähdin kentälle jo hyvissä ajoin, koska kaikkialla oli varoiteltu Helsinki-Vantaan olevan ruuhkautunut ja jonotuksen voivan kestää kaksikin tuntia suositun lomaviikonlopun takia. Olin siis kentällä jo yhdentoista jälkeen. Jonoa olikin jonkun verran, mutta Air Berlinin tiskit ja turvatarkastus vetivät niin hyvin, että olin tietysti valmis jo ennen puolta kahtatoista... Katselin läpi lentokentän kaupat, ostin Saralle tuliaisiksi vaaleanpunaisen muumi-t-paidan ja kävin kahvilassa syömässä leivän ja juustokakkua. Boardingin piti alkaa klo. 13.10, joten ennen yhtä siirryin odottelemaan portille, jossa lueskelin kirjaa aikani kuluksi. Satuin sitten vilkaisemaan monitoria, jossa arvioiduksi lähtöajaksi olikin muuttunut 15.10! No, tuli sitten se matkalukemiseksi aiottu kirja luettua jo konetta odotellessa. Koska portilta näki hyvin kiitoradalle, näin kun koneemme vihdoin saapui, siitä purettiin saapuvat matkustajat ja matkatavarat ja uusia laukkuja alettiin lastata sisään. Tunnistin jopa oman laukkuni joukosta!

Pääsimme lähtemään vihdoin kolmen aikoihin. Myöhästymisen syyksi selitettiin, että koneessa oli ollut Hampurissa tekninen vika, jonka vuoksi se oli täytynyt vaihtaa. Onneksi olin saanut kentältä ilmaiseksi päivän Hesarin, niin oli vielä jotain lukemistakin. Perillä sain laukun aika nopeasti, ja Mari ja Sara olivat minua vastassa. Sää oli kuuma, +30c, joten 22 kiloa painavan laukun raahaaminen oli aika hikistä puuhaa. Sara ei tietenkään muistanut minua, muttei kuitenkaan suuremmin vierastanut, vaan esitteli minulle lelujaan jo S-bahnissa ja bussissa. Muutaman kerran on jo onnistunut kutsumaan minua "Siijeksi", mutta suurimmaksi osaksi olen vielä "Totta", koska Lotta oli täällä viime viikolla. Marin ja Sebastianin omakotitalon remontti on vielä kesken, mutta kyllä täällä jo asumaan pystyy. Sara oli innoissaan saamistaan tuliaisista ja näytti tosi söpöltä vaaleine kiharoineen äidin lahjoittamassa mansikkahatussa! Illalla Mari lähti ystävänsä synttäreille, mutta koska Sara oli kuumeinen, jäi Sebastian hoitamaan häntä. Minä taas olin liian väsynyt lähteäkseni mukaan, ja kävinkin nukkumaan aika aikaisin.

Lauantaiaamuna lähdimme Marin kanssa junalla Hannoveriin. Matka kesti reilut pari tuntia, koska olimme ostaneet Niedersachsenticketin, jolla voi matkustaa Ala-Saksissa ja Hampurissa hitaammilla junilla päivän ajan korkeintaan viisi ihmistä hintaan 28e. Lippu kelpaa myös Hampurin ja Hannoverin julkisissa. Sekä Hampurin että Hannoverin rautatieasemat olivat aivan täynnä ihmisiä, ilmeisesti koska täällä on juuri alkanut kesälomat.

Hannoveriin ihastuin heti ensinäkemältä. Ostimme lounaaksi pizzapalat, ja ne syötyämme lähdimme raitiovaunulla katsomaan asuntoani, jossa olimme sopineet tapaavamme vuokranantajani klo.13. Matka kesti alle 10 min ja alue oli todella kaunis ja rauhallinen! Asunto on tosin vanhan talon ylimmässä kerroksessa, ei hissiä, joten kapuamista tuli. Talossa on joka kerroksessa yksi asunto, ylimmässä siis ulko-oven jälkeen käytävän varrella ensin kimppakämpän asukkaiden huoneet ja keittiö ja käytävän päässä ovi minun asuntooni, joka koostuu isohkosta makuuhuoneesta, keittiöstä ja talvipuutarhasta (lasitettu parveke goes 1900-luvun alku). Lisäksi minulla on oma wc ja suihku. Erityisesti keittiö näyttää jotenkin tosi saksalaiselta. Vuokranantaja vaikutti ihan kivalta, tosin puhui huomattavasti epäselvempää saksaa kuin suurin osa muista saksalaisista. Minua suorastaan nolotti, miten ruosteessa oma saksani taas oli. Sain jo kämpän avaimet ja jätinkin vaatekaappiin jonkin verran tavaraa, ettei olisi niin paljon raahattavaa myöhemmin. Sovimme, että varsinainen vuokrasopimus allekirjoitetaan keskiviikkona, jolloin katsomme myös nettiyhteyttä. Kämpässä on sekä kaapelilla toimiva netti että langaton, mutta langaton ei tällä hetkellä tunnu toimivan ja kaapelinkin kanssa pitää vähän säätää.

Kävelimme Marin kanssa kämpältä keskustaan, kävimme jäätelökahvilassa ja pidimme molemmat tosi paljon näkemästämme. Hannover vaikutti ehdottomasti kokoistaan isommalta kaupungilta! Toisaalta välimatkat ovat lyhyitä, ja pystyn todennäköisesti käymään töissä kävellen. Takaisintulomatkalla jouduimme vaihtamaan junaa Ülzenissä, mutta se ei haitannut, koska Ülzenin juna-asema on Wienistä tutun Hundertwasserin suunnittelema, ja nyt ehdimme vilkaista sitä myös sisältäpäin. Eilisillan vietimme kotona telkkaria katsellen. Tänä aamuna Sebastian ja Sara lähtivät kirkkoon, mutta Mari jäi kanssani kotiin aamupahoinvointinsa takia. Erityisempiä suunnitelmia päiväksi ei ole.

Koska saan sen vuokrasopimuksen vasta keskiviikkona, en voi käydä tekemässä ilmoittautumista kaupungille suunnitelmieni mukaan vielä tiistaina, joten päätin olla täällä Hampurissa vielä maanantain ja siirtyä Hannoveriin vasta tiistaina. Tiistai-iltana pitänee käydä Hannoverin Ikeassa hankkimassa mm. peittoja ja tyynyjä. Astioita ei onneksi tarvitse ostaa. Sain myös mailia Rengasfirmalta, etten tarvitse paikallista pankkitiliä ja he hoitavat ilmoittautumiseni paikalliseen Krankenkasseen, joten minulla on ensi viikoksi huomattavasti vähemmän virallista ohjelmaa kuin pelkäsin. Torstaina käyn tutustumassa Rengasfirmaan ja perjantaina palaankin taas Hampuriin, jotta voin olla Tapania lauantaina lentokentällä vastassa.

Loppuun vielä kuva Ülzenin rautatieasemasta. Taattua Hundertwasseria! Kämpästä kuvia tulee myöhemmin.