Porukoiden vierailu

(Tiedän, että monet ei tykkää kun vanhemmista/perheenjäsenistä käytetään sanaa "porukat", mutten parempaakaan ole keksinyt. "Äiti ja iskä" kuulostaa vähän lapselliselta, "vanhemmat" taas liian viralliselta. Joten "porukat" ne nyt on ja pysyy.)

Viime viikon keskiviikkona menin suoraan töistä junalle porukoita vastaan. Ehdin jo melkein huolestua, kun laituri tyhjeni, juna oli lähdössä eteenpäin, eikä äitiä ja iskää näkynyt missään. Kyllä ne sieltä sitten kuitenkin löytyi, oltiin vaan ihan eri päässä laituria. Käytiin heittämässä tavarat mun luo ja mentiin illalliselle Schweinskeen, jossa kävin silloin kerran Hyden kanssa aamiaisella. Positiivinen yllätys: ruoka oli hyvää ja edullista! Ennen nukkumaankäyntiä tehtiin vielä pieni kävelyretki rautatieaseman eteen nousseilla joulumarkkinoilla, jotka oli tosin menossa jo kiinni.

Torstaina olin töissä vain noin yhteen, että ehtisin esitellä vierailleni Hannoveria. Käytiin ensin lounaalla ja käveltiin sitten Hannoverin varsinaiset joulumarkkinat suomalaiskylineen läpi. Ostettiin muutama joulukoriste ja yksi uusi piparimuotti, ihan kuin meillä ei molempia olisi jo vaikka miten paljon... Mutta kun ne on niin ihania! Joulumarkkinat-uusi raatihuone -väliselle reitille osuikin sopivasti suuri osa Hannoverin nähtävyyksistä. Palattiin toista kautta keskustaan, käytiin kahvilla, ja palattiin illan pimetessä takaisin joulumarkkinoille, jossa aloitettiin hehkuviinimukien metsästys. Saksalaisilla joulumarkkinoilla on tapana, että hehkuviini myydään kauniissa mukeissa, joista maksetaan yleensä parin euron pantti. Pantin saa takaisin mukin palauttamalla, tai sitten mukin voi pitää. Nyt meidän piti tietysti etsiä kauneimmat mukit kotiinvietäväksi. Tarjolla oli kojusta riippuen sinisiä tai punaisia mukeja, joten piti ostaa yksi hehkuviini sinimukisesta ja yksi punamukisesta kojusta. Sää oli kyllä ainakin mun Wienin-kokemusten mukaan hyvin tyypillinen joulumarkkinoille: vihmoi vettä.

Perjantaina mulla oli vapaata. Aamulla mentiin aamupalalle keskustaan ja sen jälkeen shoppailtiin vähän, niin joululahjoja kuin muutakin. Lounaalla käytiin taas Schweinskessa, ja pakkaamisen jälkeen lähdettiin kimpsuinemme ja kampsuinemme Hampuriin viikonlopuksi. Ja kun sanoin kimpsuinemme ja kampsuinemme, niin tarkoitan todellakin sitä: porukoiden matkatavaroiden ja mun yöpymiskassin lisäksi mukana oli joululahjoja, Marilta lainatut vuodevaatteet ja mun vieraspatja, jonka lahjoitin Marille, koska en itse sitä täällä enää tarvitse. Oltiin epäilemättä aikamoinen näky kun raahattiin kahta matkalaukkua, epämääräistä määrää kasseja ja yhtä isoa patjarullaa.

Hampurissa ostettiin iltapalaksi mukaan pari tuoretta patonkia (saksalaiset leipomot on parhaita!). Marin luona oltiin kahdeksan jälkeen. Sarakin oli vielä hereillä ja rakastui välittömästi tuliasiinsa, muumi-leivontasettiin ja saksankieliseen Mauri Kunnaksen kirjaan. Koko viikonlopun pieni Sara kauli pikkuisella kaulimellaan vessapaperitaikinaansa, työnteli keksipeltejä uuniin ja vaivasi välillä taikinaa. Kirjakin oli mieleinen, tosin porolauman tyttö tunnisti isoiksi vuohiksi. Sara myös yllätti meidät kaikki, kun ei vierastanutkaan "Finnland-Omaa ja -Opaa" juurikaan, vaan meni heti iltateen aikana iskän syliin tekemään nuppipalapeliään (joka palapelinä toimittuaan muuttuikin sitten taas keksipelliksi).

Lauantaiaamupäivä kulutettiin Saran kanssa touhutessa ja ruokaostoksia tehden. Saran päiväunien jälkeen lähdettiin sitten katselemaan Hampurin joulumarkkinoita. Eikä kyllä oltu ainoita, erityisesti raatihuoneen edustalla olevilla markkinoilla oli kauhea tungos. Siellä tyydyttiinkin sitten vaan nopeasti ostamaan hehkuviiniä, että saatais ne mukit. Onneksi ehdittiin kävellä läpi parit muutkin markkinat, joilla ei ollut aivan samanlainen tungos. Ilmeisesti tungokseen oli syynä se, että saatuimme markkinoille samaan aikaan kun joulupukki liiteli paikan yli vaijerista riippuvassa reessään, jonka jalaksista tuli lopussa tähtisadetta. Loppuilta vietettiin sitten kotisohvalla markkinoilta ostettua marsipaania maistellen.

Sunnuntaina käytiin kävelyllä lähialueella ja satuttiin sattumalta pienille adventtimarkkinoille. Mari sai sieltä vihdoin kaipaamansa adventtikranssin, ja Finnland-Oma osti Sarallekin jotain pientä. Kun sitten iltapäivällä tuli lähdön aika, puhkesi Sara surkeaan itkuun nähdessään matkalaukut lähtövalmiina. Lähdin metroasemalta eri suuntaan kuin muut, mutta lentokentän pysäkille tultaessa Sara-parka oli kuulemma puhjennut itkuun uudestaan.

Palasin tuttuun tapaan junalla Hannoveriin, ja porukat lensi Suomeen. Kävivät vielä kiltisti viemässä Lotalle multa muutamia kirjoja ja ajoivat sitten saman tien Rantsulle. Ilmeisesti tykkäsivät lomasta, ainakaan en ole suurempia valituksia kuullut. Sapiskaa sain tosin vähän, kun äiti kuuli että Mari oli valitellut väsymystä facebookissa. Minä kun kieltäydyin menemästä lauantai-iltana nukkumaan puoli kymmeneltä ja ilmoitin vanhemmilleni, että nyt olis parasta nauttia mun, Marin ja Sebastianin seurasta kun kerrankin on mahdollisuus! Tai oikeastaan minä taisin mainita vain Marin ja Sebastianin ja iskä lisätä siihen listaan minutkin. Onhan se tietysti totta, että ei sitä kovin usein nykyään tule Suomessakaan ollessa kotona käytyä, kun kaikki matkustuskelpoiset viikonloput melkein menee Oulussa. Mutta kohta on taas joulu, ja saa kyllä varmasti nauttia perheen seurasta ihan tarpeeksi!