Läppäriongelmia ja toinen adventtiviikonloppu

Valitettavasti tänä viikonloppuna kävi ilmi, että mun läppäri vetelee viimeisiään. Ilman aiempaa varoitusta se on alkanut kaatuilla ja usein, välillä heti käynnistyksen jälkeen, välillä puolen tunnin päästä. Kaikenlaista on kokeiltu ja tutkailtu, mutta kyllä se vaan taitaa uuden koneen ostamiseksi mennä. Tää onkin kyllä jo kolme vuotta vanha, ja joka tapauksessa olin suunnitellut ostavani ensi vuonna uuden, nyt se vain on tehtävä aiottua aiemmin. Sinnittelen kuitenkin vielä nämä kaksi viikkoa Suomeen asti, koska hintaerot Saksan ja Suomen välillä ei ole läppäreissä niin suuret, että sitä varten kannattaisi unohtaa ulkomailta ostetun läppärin mukana tulevat pikkuharmit, kuten vääränkielinen näppäimistö.Se tosin sitten taas tarkoittaa, että koska pääsen nettiin vain erittäin lyhyiksi pätkiksi kerrallaan, ja koska kaikki vähänkin vaativammat ohjelmat kaatavat koneen, en pysty soittamaan skypellä. Yrittäkää siis kestää kaksi viikkoa blogipäivitysten, facebookin ja kännykän varassa!

Lauantain vietin harvinaisesti Hannoverissa joululahjaostoksilla. Kyllä oli muuten porukkaa kaupungilla! Lahjoja sain kuitenkin ostettua ihan kivasti. Eilen sitten oli vuorossa Kreuzkirchessä iltapäivällä Hannoverin suomalaisen seurakunnan järjestämä Kauneimpia joululauluja muistuttava joululaulutapahtuma, jonka mainoksen olin hämmästyksekseni löytänyt Rengasfirman kanttiinin seinältä. Laulettiin sekä suomalaisia että saksalaisia joululauluja. Huomasi kyllä, että urkuri ei ollut tottunut suomalaisia joululauluja soittamaan, koska osa lauluista meni aika haipakkaa. Kai niitä on Suomessa sitten totuttu laulamaan melko hartaasti venyttäen. Urkuri paljastuikin lopulta aika nuoreksi pojaksi, joten hyvin kyllä soitti ikäänsä nähden. Lisäksi yksi nuori tyttö esitti muutaman suomenkielisen joululaulun. Pehmeät ällät ja sorahtavat ärrät paljasti, ettei suomi tainnut olla tytön vahvin kieli. Lisäksi mun korvissa särähti pahasti, kun tyttö lauloi jossain kappaleessa selkeästi “MÄ”, kun olisi pitänyt olla “ma”. Ehkä nykynuorten on vaikea kuvitella, että “ma” voi olla ihan oikein, eikä vaan painovirhe tms? Paikalla oli myös yllättävän paljon saksankielisiä, koska suomalaisissa lauluissa oli selvästi vähemmän laulajia kuin saksankielisissä.

Tilaisuuden jälkeen kävelin vielä joulumarkkinoiden läpi, mutta ei kyllä tuntunut juuri toiselta adventilta, kun lämmintä oli lähemmäs 10 astetta ja satoi. Muutenkin mieli oli aika maassa, osaksi läppärin takia ja osaksi siksi, että tunsin oloni ulkopuoliseksi, kun kaikki saksalaiset juhli Nikolausta ja sai pieniä lahjoja, ja kaikki suomalaiset juhlisti itsenäisyyspäivää linnan juhlien ääressä. Minä väliinputoajana yritin sateisena adventtisunnuntaina saada konettani pysymään pystyssä edes hetkellisesti. Olisin niin kaivannut toimivan läppärin lisäksi lumista maisemaa, kahta kynttilää, glögiä ja linnan juhlien loputonta vierasvirtaa. Hassua sinänsä, koska itsenäisyyspäivä ei yleensä ole mulle mitään suurempaa koti-ikävää aiheuttanut. En edes muista, mitä tein itsenäisyyspäivänä Wienissä, Singaporessa istuin rannalla palmujen alla.

Eilen kyllästyin taas kerran myös paikalliseen säähän. Onhan se kiva, että kesä on pitempi kuin Suomessa, mutta kuka oikeen jaksaa tätä loputonta sadetta loppuvuoden? Ja miksi aina pitää sitten kanssa tuulla? Ilmeisesti mun napina kuitenkin kuultiin, koska tänään paistoi koko päivän aurinko siniseltä taivaalta. Oli sitä edes kiva katsoa toimiston ikkunasta, töistä lähtiessä oli tietysti taas pimeää.

Ensi viikonlopuksi päätin lähteä Berliiniin, ja varasin jo majoituksen ja ostin junaliput. Berliinissä on niin paljon nähtävää, että kaikkea ei viikonlopun aikana ehdi mitenkään, mutta olenpa nähnyt sitten ainakin siivun. Ei se mitenkään halvaksi tullut, mutta Suomesta tulisi vielä kalliimmaksi. Sitten sitä onkin aika iso osa Pohjois-Saksasta nähty. Tammikuussa mulla on vielä yksi kokonainen viikonloppu, mutta se pitää jättää vapaaksi, koska niihin aikoihin on Marin laskettu aika, ja pitäähän mun ehtiä nähdä uusi vauva ennen lopullista kotiinpaluuta!

Sihteerikköilyä, tehdaskierros ja illanviettoja

Tämä viikko töissä on poikennut tavallisesta, koska pomon sihteeri Frau M. sai jonkin viruksen ja oli koko viikon sairaslomalla. Koska meidän oppisopimuslainen Vivian oli lomalla, oli mun tehtävä sitten tuurata Frau M:ää. Olen tietysti tehnyt sitä ennenkin, mutta yleensä vain puoli päivää tai päivän kerrallaan, jolloin kaikkia kyselijöitä on yksinkertaisesti voinut kehottaa soittamaan huomenna uudestaan. Kun kyse on viikosta, ei sellainen tietenkään käy, joten mun piti perehtyä työhön tällä kertaa paremmin. Ja koska kyseessä oli sairastuminen, ei mua tietenkään ollut millään lailla perehdytetty kaikkeen. Varsinkin alkuviikosta oli aika rasittavaa, kun en tiennyt, mitä ja miten asiat pitäisi hoitaa. Pomo on tosi rento ja mukava, mutta silti nolotti, kun hän pyysi mua tekemään jonkun pikkujutun ja mä olin, että ”Öö…satuttekohan tietämään, miten Frau M tämän yleensä tekee?”. Tietenkään pomo ei tiennyt, koska on tottunut, että kaikki hoidetaan hänelle, mutta kaikesta kuitenkin selvittiin. Mulla oli oma työläppäri mukana Frau M:n paikalla, että voin tehdä omiakin hommiani, mutta aika paljon normaalia hitaampaa se on, kun pitää välillä vastailla puhelimeen, tutkia pomon kalenteria, etsiä papereita ja milloin mitäkin. Ihan hyvin kai loppujen lopuksi selvisin. Viikon aikana tuli mm. sanottua puhelimeen n. tuhat kertaa saksaksi ”Valitettavasti Frau M. tulee vasta maanantaina.” tai ”Valitettavasti hän on juuri nyt kokouksessa.” tai ”Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Herr F:n kanssa?”, tilattua pomolle yksi hotellihuone ja sovittua yhden työnhakijan kanssa saksaksi työhaastattelusta. No, ensi viikolla Frau M:n pitäisi olla taas töissä, sitä paitsi pomo onkin koko alkuviikon työmatkoilla Etelä-Afrikassa ja Itävallassa.

Keskiviikkona sain vaihtelua sihteerikköilyyn tehdaskierroksella. Halukkaista harjottelijoista nimittäin valittiin arpomalla 15 onnekasta, jotka pääsi katsomaan keskiviikkoaamupäivänä pariksi tunniksi pääkonttorin vieressä sijaitsevaa tehdasta, ja mua suosi kerrankin arpaonni. Meille esiteltiin Luftfeder-valmistusta, ilmeisesti kyse on ilmajousista. Semmoisia kumiputkiloita ne oli kuiteskin, ja ilmeisesti niitä käytetään paremmissa henkilöautoissa, rekoissa ja junissa. Mielenkiintoisinta oli ehdottomasti tuotekehitysosastolla, jossa päästiin näkemään testausta, mm. miten sellaseen kumiputkiloon työnnetään vettä kunnes paine on niin suuri, että tuote räjähtää (vettä siksi että paineilmasta kuuluisi kauhea pamaus). Nähtiin myös monenlaisia koneita, jotka renkutti tuotteita eri suuntiin jatkuvalla tahdilla.

Tiistai-iltana käytiin muiden harjottelijoiden kanssa joulumarkkinoilla. Sää oli kerrankin siinä mielessä sopiva, että päivä oli ehdottomasti tähänastisista kylmin, ja lämpötila taisi lähennellä nollaa. Täydellinen sää juoda hehkuviiniä! Valitettavasti mun varpaita alkoi palella jossain vaiheessa. Tiedänpä nyt ainakin, että nuo täältä ostamani nilkkurit ei ole tarpeeksi lämpimät Suomen talveen, mitä kyllä jo epäilinkin. Katsottiin myös joulumarkkinoiden suomalaiskylä, ja Eva maistoi karjalanpiirakkaa. Näytti minusta pakastecocktailpiirakalta, mutta oli kuulemma hyvää.

Keskiviikkoiltana kävin leffassa katsomassa New Moonin (Twilight-sarjan toisen osan) englanninkielisen version. En itse asiassa ole nähnyt sitä ekaa osaa, mutta kun kirjat olen nyt lukenut, niin halusin nähdä lopputuloksen valkokankaalla. No, olihan se ihan ok, vaikka pääpari on ärsyttävä, eikä niiden välillä kyllä ole kemiaakaan. Bellan pitäisi kasvaa aikuiseksi ja oppia elämään yksin, ja Edward on edelleen omistava ja henkisesti väkivaltainen (sanoo ensin, ettei voi elää ilman toista, sitten jättää, ja sitten kun toinen on ollu kuukausia itsarin partaalla ja vihdoin toipumassa, ni ”En mä voikaan elää ilman sua, en mä enää jätä sua!”). Sitä paitsi se näyttää tosiaan pari viikkoa sitten kuolleelta narkkarilta, ja vieläpä jatkuvasti pahoinvoivalta sellaiselta. Sukupuoliroolitkin suoraan 1800-luvulta, joten ärsyttää että pikkutytöt kattoo tollasta ja luulee, että tuollaista se on kun rakastaa niin paljon.

Perjantai-iltaa vietettiin Danielin luona viiniä juoden. Mukana oli Eva, Evan tsek...anteeksi, määriläinen ystävä ja turkkilaiset Kadir ja Gulsen. En edes ensin meinannut jaksaa lähteä, mutta onneksi menin sitten kuitenkin, koska meillä oli tosi hauskaa. Juotiin viiniä, syötiin pizzaa, pelattiin korteilla tätä (joo, aika teiniä, mutta parin viinilasillisen jälkeen hauskaa – sitä paitsi mä olinkin porukan vanhin) ja juteltiin vaikka mistä. Kahden aikoihin päätettiin vihdoin siirtyä keskustaan. Onneks ratikat kulkee perjantai-iltaisin yölläkin puolen tunnin välein. Toiset meni karaokebaariin, mutta mua karaoke ei kiinnosta, koska olen sen verran musikaalinen, että karaoke käy usein pahasti korviin, mutten tarpeeksi musikaalinen laulaakseni itse. Mä lähdin siis nukkumaan ja olin perillä noin puoli kolme. Tuntui kyllä oudolta matkustaa kahden jälkeen ratikassa, joka oli melko täysi.

Tämä viikonloppu on nyt ties kuinka pitkään aikaan eka, jonka vietän kokonaan Hannoverissa. Toisen adventtiviikonlopun kunniaksi ohjelmassa on ollut joulushoppailua ja tänään vuorossa vielä joululauluja, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, ja erityisesti Tapanille joka viettää juuri aikaansa radiologian päivystyksessä!