Toinen hammaslääkärikäynti

Tänään oli sitten se toinen hammaslääkärikäynti. Nyt ei jännittänyt ja pelottanut yhtään niin paljon, kun tiesi minne pitää mennä ja hammaslääkärikin oli sama. Kaikki meni siis hyvin siihen asti, kunnes homma alkoi. Tällä kertaa ei laitettu puudutusta, koska hampaan pitäisi nyt olla käytännössä kuollut eikä tuntea mitään. Kun lääkäri oli poistanut väliaikaisen paikan, oli taas röntgenkuvien vuoro. Kuvia varten hampaan juuriin tungettiin nyt pitkät piikit (ilmeisesti juurten mittausta varten) ja itse kuvakin otettiin jotenkin erilailla vähän epämukavasti. Ei koskenut, mutta oli vähän hankala olo kun suuta piti pitää auki, koska yhdessä hampaassa tökötti neljä viissenttistä piikkiä. Sitten hammaslääkäri alkoi tehdä jotain rapsuttamista ja painelua juurille. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että jossain oli vielä joku toimiva hermo tai tulehdusta tai en tiedä mitä, mutta aina kun lääkäri osui tiettyyn kohtaan hammasta, vihlaisi aika kivasti. Äännähdyksistäni lääkäri sitten kai oppi välttelemään pahinta kohtaa, mutta en voinut mitään sille, että kaikki huomio keskittyi tässä vaiheessa sen odottamiseen, millon se taas osuu arkaan paikkaan. Rentoutuminen oli siis aika vaikeaa...

Selvisin kuitenkin loppuun asti. Minulle jäi kyllä taas kielimuurin takia epäselväksi, mitä tällä kertaa oikein tehtiin ja miksi sitä yhtä kohtaa aina vihlaisi, vaikka hammaslääkäri sitä selittikin. Lopuksi hän vielä ilmoitti, että ei tämä ollutkaan vielä tässä, vaan pitää tulla vielä kahdesti: ensin täytetään juuret ja viimeisellä kerralla sitten rakennetaan se hampaan päällisosan paikka. Että kahden viikon päästä sitten taas uudestaan... Nyt täytyy kyllä sanoa, että tämä jos mikä kannustaa jatkossa käymään hammaslääkärissä useammin. Tähän koko rumbaan en yhden hemmetin hampaan takia halua enää toista kertaa ryhtyä!