Läppäriongelmia ja toinen adventtiviikonloppu

Valitettavasti tänä viikonloppuna kävi ilmi, että mun läppäri vetelee viimeisiään. Ilman aiempaa varoitusta se on alkanut kaatuilla ja usein, välillä heti käynnistyksen jälkeen, välillä puolen tunnin päästä. Kaikenlaista on kokeiltu ja tutkailtu, mutta kyllä se vaan taitaa uuden koneen ostamiseksi mennä. Tää onkin kyllä jo kolme vuotta vanha, ja joka tapauksessa olin suunnitellut ostavani ensi vuonna uuden, nyt se vain on tehtävä aiottua aiemmin. Sinnittelen kuitenkin vielä nämä kaksi viikkoa Suomeen asti, koska hintaerot Saksan ja Suomen välillä ei ole läppäreissä niin suuret, että sitä varten kannattaisi unohtaa ulkomailta ostetun läppärin mukana tulevat pikkuharmit, kuten vääränkielinen näppäimistö.Se tosin sitten taas tarkoittaa, että koska pääsen nettiin vain erittäin lyhyiksi pätkiksi kerrallaan, ja koska kaikki vähänkin vaativammat ohjelmat kaatavat koneen, en pysty soittamaan skypellä. Yrittäkää siis kestää kaksi viikkoa blogipäivitysten, facebookin ja kännykän varassa!

Lauantain vietin harvinaisesti Hannoverissa joululahjaostoksilla. Kyllä oli muuten porukkaa kaupungilla! Lahjoja sain kuitenkin ostettua ihan kivasti. Eilen sitten oli vuorossa Kreuzkirchessä iltapäivällä Hannoverin suomalaisen seurakunnan järjestämä Kauneimpia joululauluja muistuttava joululaulutapahtuma, jonka mainoksen olin hämmästyksekseni löytänyt Rengasfirman kanttiinin seinältä. Laulettiin sekä suomalaisia että saksalaisia joululauluja. Huomasi kyllä, että urkuri ei ollut tottunut suomalaisia joululauluja soittamaan, koska osa lauluista meni aika haipakkaa. Kai niitä on Suomessa sitten totuttu laulamaan melko hartaasti venyttäen. Urkuri paljastuikin lopulta aika nuoreksi pojaksi, joten hyvin kyllä soitti ikäänsä nähden. Lisäksi yksi nuori tyttö esitti muutaman suomenkielisen joululaulun. Pehmeät ällät ja sorahtavat ärrät paljasti, ettei suomi tainnut olla tytön vahvin kieli. Lisäksi mun korvissa särähti pahasti, kun tyttö lauloi jossain kappaleessa selkeästi “MÄ”, kun olisi pitänyt olla “ma”. Ehkä nykynuorten on vaikea kuvitella, että “ma” voi olla ihan oikein, eikä vaan painovirhe tms? Paikalla oli myös yllättävän paljon saksankielisiä, koska suomalaisissa lauluissa oli selvästi vähemmän laulajia kuin saksankielisissä.

Tilaisuuden jälkeen kävelin vielä joulumarkkinoiden läpi, mutta ei kyllä tuntunut juuri toiselta adventilta, kun lämmintä oli lähemmäs 10 astetta ja satoi. Muutenkin mieli oli aika maassa, osaksi läppärin takia ja osaksi siksi, että tunsin oloni ulkopuoliseksi, kun kaikki saksalaiset juhli Nikolausta ja sai pieniä lahjoja, ja kaikki suomalaiset juhlisti itsenäisyyspäivää linnan juhlien ääressä. Minä väliinputoajana yritin sateisena adventtisunnuntaina saada konettani pysymään pystyssä edes hetkellisesti. Olisin niin kaivannut toimivan läppärin lisäksi lumista maisemaa, kahta kynttilää, glögiä ja linnan juhlien loputonta vierasvirtaa. Hassua sinänsä, koska itsenäisyyspäivä ei yleensä ole mulle mitään suurempaa koti-ikävää aiheuttanut. En edes muista, mitä tein itsenäisyyspäivänä Wienissä, Singaporessa istuin rannalla palmujen alla.

Eilen kyllästyin taas kerran myös paikalliseen säähän. Onhan se kiva, että kesä on pitempi kuin Suomessa, mutta kuka oikeen jaksaa tätä loputonta sadetta loppuvuoden? Ja miksi aina pitää sitten kanssa tuulla? Ilmeisesti mun napina kuitenkin kuultiin, koska tänään paistoi koko päivän aurinko siniseltä taivaalta. Oli sitä edes kiva katsoa toimiston ikkunasta, töistä lähtiessä oli tietysti taas pimeää.

Ensi viikonlopuksi päätin lähteä Berliiniin, ja varasin jo majoituksen ja ostin junaliput. Berliinissä on niin paljon nähtävää, että kaikkea ei viikonlopun aikana ehdi mitenkään, mutta olenpa nähnyt sitten ainakin siivun. Ei se mitenkään halvaksi tullut, mutta Suomesta tulisi vielä kalliimmaksi. Sitten sitä onkin aika iso osa Pohjois-Saksasta nähty. Tammikuussa mulla on vielä yksi kokonainen viikonloppu, mutta se pitää jättää vapaaksi, koska niihin aikoihin on Marin laskettu aika, ja pitäähän mun ehtiä nähdä uusi vauva ennen lopullista kotiinpaluuta!