(Varoitus: tämä postaus on karmaiseva eikä missään nimessä sovi lapsille!)
Toukokuussa 1924 pari lasta oli leikkimässä Hannoverin läpi virtaavan Leine-joen rannalla, kun he löysivät pääkallon. Tapaus ei ehkä olisi ollut erikoinen, onhan Leineen kuten muihinkin isojen kaupunkien läpi virtaaviin jokiin varmasti hukkunut tai hukuttautunut useampikin ihminen. Tapaus ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi: pian rantatörmältä löytyi toinen ja muutaman viikon päästä lisää. Mistä ihmeestä oli oikein kyse? Teorioita syntyi kuin sieniä sateella: ruumiit olivat peräisin Göttingenin anatomisesta instituutista; ei, haudanryöstäjät olivat heittäneet ruumiit jokeen; ei, liikkeellä oli ihmissyöjä ja ihmislihaa oli myyty sikana pimeillä markkinoilla. Tosiaan, poliisin tutkittavanksi oli tullut juttu, jossa ostettua sianlihaa arveltiin ihmiseksi. Hannover joutui paniikin valtaan. Poliisit päättivät tutkia joen läpikotaisin ja löysivätkin ainakin 22 henkilön jäännökset. Osassa tuoreimmista luista näkyi selvästi jälkiä työkaluista. Monet jäännöksistä vaikuttivat kuuluvan pojille tai nuorille miehille.
Poliisin tutkimukset johtivat herra Fritz Haarmannin jäljille. Haarmann oli poliisin vanha tuttu: pikkurikollinen, joka kaupitteli käytettyjä vaatteita ja lihaa ja toimi myös poliisin tiedonantajana. Haarmann tiedettiin myös homoksi, ja hänet oli kertaalleen tuomittu seksuaalirikoksesta yhdeksäksi kuukaudeksi vankilaan poliisin löydettyä hänet puolialastoman teinipojan seurasta. Haarmannia oli myös epäilty yhden nuoren miehen katoamisesta aiemmin.
Haarmann jäi kiinni Hannoverin rautatieasemalla, kun hän oli houkuttelemassa nuorta poikaa mukaansa. Poliisit tutkivat Haarmannin asunnon: seinät olivat täynnä veritahroja, joita Haarmann yritti selitellä sillä, että oli toiminut teurastajana. Ja teurastajana hän todellakin oli toiminut, varsin karmealla tavalla. Haarmann liikuskeli usein Hannoverin rautatieasemalla, esiintyen usein poliisina tai järjestyksenvalvojana jopa niin hyvin, että rautatieaseman työntekijät uskoivat tämän. Saksa oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen köyhä maa, ja asemalla pitivät majaansa kodeistaan karanneet, työtä etsivät köyhät nuoret miehet, joista osa myi itseään elantonsa saadakseen. Haarmann hankkiutui juttusille erityisesti kauneimpien poikien kanssa ja houkutteli heitä asuntoonsa, usein väittäen tarjoavansa työtä tai vaatteita. Kun poika sitten saapui Haarmannin asunnolle, Haarmann käytti tätä hyväkseen ja tappoi sitten puraisemalla henkitorven auki - siitä nimitys "Hannoverin vampyyri" tai "Hannoverin ihmissusi". Haarmannin selitys oli, ettei tämä suinkaan ollut tarkoitus, vaan tapahtui intohimon huumassa. Tämän jälkeen Haarmann ja hänen avustaja-rakastajansa paloittelivat ruumiin, heittivät Leineen ja myivät vaatteet. Ilmeisesti myös uhrien lihaa todellakin myytiin pimeästi sikana. Koska uhrit olivat usein kotoaan karanneita, kesti kauan ennenkuin kukaan huomasi heidän kadonneen.
Pitkien kuulustelujen jälkeen Haarmann tunnusti. Hän itse väitti tappaneensa yli 50 nuorta miestä. Poliisi pystyi yhdistämään Haarmannin 27 tapaukseen. Oikeudenkäynti oli ensimmäisiä suuria mediatapauksia Saksassa. Haarmann tuomittiin 24 murhasta ja hänet teloitettiin giljotiinilla keväällä 1925. Haarmannin avustaja sai 12 vuoden vankilatuomion.
Sellainen oli tarina Hannoverin vampyyrista. Leine-joki virtaa aivan lähellä asuntoani. Lähteinä postauksessa on käytetty kahta nettisivua: TruTV Crime Library ja Fritz Haarmann englanninkielisessä wikipediassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti