Joululoma

Viimeinen viikko ennen joululomaa oli kiireinen niin töissä kuin muutenkin. Yritin saada valmiiksi kaikki keskeneräiset asiani, että voisin tammikuussa keskittyä seuraavan harjoittelijan kouluttamiseen. Lisäksi oli hyvästeltävä muut ulkomaiset harjoittelijat, joista suurin osa lopetti ennen joulua. Oli siis niin Evan, Andreean kuin Danielinkin hyvästelytilaisuudet työaikana, että lisäksi Danielin lähtöillanvietto (käytiin syömässä pienellä porukalla tapaksia). Myös Rengasfirman joulujuhlat osuivat tuolle viikolle, ja vaikka ne tällä kertaa säästösyistä järjestettiinkin firman tiloissa, niin erittäin onnistuneet kyllä oli. Alkoholia tosin ei tietenkään ollut tarjolla, joka sitten mm. vähensi ihmisten tanssihaluja, mutta ruoka oli tosi hyvää ja koristelukin niin hieno, että olisi helposti voinut unohtaa olevansa työpaikalla.


Katharina ja Birte koristelevat lebkucheneita joulujuhlissa.


Joulujuhlatunnelmaa: vasemmalta Eva, Katharina, Andreea, minä ja Antje.

Viimeisen lomaa edeltävän työpäivän aamuna sain kokea yllätyksen: ulkona satoi lunta! Ja sitä satoikin sitten koko päivän. Oli kiva vetää 20kg painoista laukkua lumisohjossa metroasemalle... Aloitin joululoman viettämällä ensimmäisen yön Marin ja Sebastianin luona. Valitettavasti Saralle nousi korkea kuume ja aamulla tyttöparka alkoi oksennella. Yritin pysytellä kaukana, etten veisi tautia mukanani Aikun ja Jennin luo. Varovaisuus osoittautui turhaksi: saapuessani sain kuulla, että Emppu oli oksentanut edellisenä päivänä, ja seuraavien päivien aikana taudissa olivat sitten myös Nini ja Kassu. Sain muuten myös vähän tuntumaa jo näihin Finnairin matkatavaraongelmiin, koko kone nimittäin odotti laukkujaan tunnin verran Helsingissä...

Sunnuntaina kävin viemässä tavaroita Markkinatielle, ja Indin, Jennin äidin ja tämän miehen kanssa lasten kauneimmissa joululauluissa. Indi oli närkästynyt, kun Joulupuu on rakennettu –laulussa laulettiin ”kallis vapahtajamme” ja ”paras joululahjamme”, eikä ”kallis jouluvapamme”, kuten sanat hänen mielestään menivät. Maanantaina hoitelin asioita ja viimeisiä joululahjaostoksia kaupungilla. Erityisesti matkahuollossa ja kirjakaupassa oli aivan täyttä. Muuten nautin lasten ja kissojen seurasta. Ennenkuin muutin Helsinkiin kävin silloin tällöin Aikun ja Jennin luona yökylässä, mutta sitä ei ole tapahtunut enää vuosiin. Nyt tytöt olivat innoissaan, kun olin taas yötä, ja vielä monta peräkkäin. Kinastelua aiheutui tietenkin siitä, kumman huoneessa minun pitäisi nukkua, joten nukuin sitten vuorotellen molempien huoneessa. Kissat tykkäs kanssa, kun oli taas joku jolta sai huomiota, erityisesti Pinkki pyrki syliin aina kun istuuduin. Emppu ja Kassu olivat tietysti kasvaneet, mutta erotin kyllä pojat edelleen ongelmitta. Jännä huomata, miten erilaiset luonteet pojilla on jo nyt: Emppu on iloinen ja nauravainen, Kassu vähän epäluuloisempi, mutta nopeampi oppimaan.


Pojat auttaa äitiä tyhjentämään astianpesukonetta.

Tiistaiaamuna herätessä mullakin oli sitten huono olo. Tietysti juuri sinä päivänä, kun pitää istua viis tuntia bussissa... Päivällä olo onneksi vähän parani, ja selvisin bussimatkastakin kunnialla, enkä oksentanut kertaakaan. En kyllä myöskään syönyt mitään ennenkuin sitten illalla kotona vähän kanaa ja riisiä ja äidin tekemää mustikkakeittoa. Sattui vielä hyvin, että bussissa kurjana kotiinpääsyä odotellessani mietin, että pitäisi olla äidin mustikkakeittoa niinkuin aina lapsena, kun oli vatsatauti. Kotona sitten äiti olikin leipomassa jouluksi Tapanille mustikkarättänöitä (Tapanin suurinta herkkua, ja mun vanhemmathan tunnetusti aina hemmottelee Tapanin pilalle) ja teki minulle loppumustikoista keiton!

Keskiviikko kului tietysti siivotessa, ja alkuilta jännättiin, milloin Tapani pääsee perille. Lumisateen takiahan VR oli ihan sekaisin, ja Tapani onnistui kyllä pääsemään kunnialla Pieksämäellä junabussiin, mutta sitten bussi joutui ensin odottamaan kahdesti jumiin jääneen rekan takana ja putosi sitten lopulta rekkaa kiertäessään itsekin penkkaan. Tapani oli sitten lopulta perillä 1h20 min myöhässä. Aatonaattona saapuivat myös Hyde ja Pasi lasten kanssa. Sitten saunottiin, ja ehdittiin myös koristella kuusi ennen nukkumaankäyntiä.

Aattona heräsin aikaisin, ja kömmin yläkertaan, jossa iskä oli tietysti jo keittämässä puuroa ja Jaanika katselemassa lastenohjelmia. Aamupäivä oli paljon rennompi, kun kuusi koristeltiin jo aatonaattona, joten mä ehdotan samaa tapaa jatkossakin. Lepäiltiin ja valmistauduttiin iltaan, ulkoiltiinkin vähän. Huvitti kyllä hiukkasen, kun Lumiukkoa oli telkkarin ääressä katsomassa minä, äiti ja Tapani, lapset katsoivat samaan aikaan toisesta telkkarista jotain muuta. Pukki tuli viideltä, mikä oli hyvä päätös, koska oli helpompi keskittyä ruokailuun myöhemmin, kun lapset eivät olleet enää kuin tulisilla hiilillä. Sain ihania lahjoja: hyviä kirjoja, korun, suklaata, etsimäni toalettilaukun jne. Lapset sai Nintendo DS:t, joista Tapani oli kovin kateellinen.

Vieraat lähti joulupäivänä, joten meillä oli sitten pari päivää aikaa rentoutua, kuunnella joululauluja, lukea kirjoja ja syödä herkkuja. Pelattiin jopa kaikki neljä yhdessä yhtä vanhaa seurapeliä! Sunnuntaina ajelimme sitten Tapanin kanssa Alavudelle. Ajokeli oli aika pöllyävä, mutta perille selvittiin ongelmitta.

Alavudella Tapani työskenteli päivät terveyskeskuksessa, minä taas lepäilin, kävin Keskisellä ja olin anopin hemmoteltavana. Uusivuosi vietettiin aika kesysti anopin kanssa kolmestaan juustojen ja viinin kera, kun Tapani oli vähän kipeänä.
Lauantaina ajeltiin Helsinkiin, Tapani ehti vihdoin nähdä pitkästä aikaa Emppua ja Kassua, ja sunnuntaina lähdin sitten takaisin Hannoveriin, Tapani matkusti vielä viikoksi takaisin Alavudelle. Kokonaisuutena täytyy sanoa, että oli oikein kiva joulu. Sain viettää aikaa perheen ja Tapanin kanssa, ja sääkin suosi, siis siinä mielessä että ulkona oli koko loman ajan kylmää ja kaunista!