Ensimmäiset päivät Saksassa

Lentoni Hampuriin piti lähteä perjantaina klo.13.40, mutta lähdin kentälle jo hyvissä ajoin, koska kaikkialla oli varoiteltu Helsinki-Vantaan olevan ruuhkautunut ja jonotuksen voivan kestää kaksikin tuntia suositun lomaviikonlopun takia. Olin siis kentällä jo yhdentoista jälkeen. Jonoa olikin jonkun verran, mutta Air Berlinin tiskit ja turvatarkastus vetivät niin hyvin, että olin tietysti valmis jo ennen puolta kahtatoista... Katselin läpi lentokentän kaupat, ostin Saralle tuliaisiksi vaaleanpunaisen muumi-t-paidan ja kävin kahvilassa syömässä leivän ja juustokakkua. Boardingin piti alkaa klo. 13.10, joten ennen yhtä siirryin odottelemaan portille, jossa lueskelin kirjaa aikani kuluksi. Satuin sitten vilkaisemaan monitoria, jossa arvioiduksi lähtöajaksi olikin muuttunut 15.10! No, tuli sitten se matkalukemiseksi aiottu kirja luettua jo konetta odotellessa. Koska portilta näki hyvin kiitoradalle, näin kun koneemme vihdoin saapui, siitä purettiin saapuvat matkustajat ja matkatavarat ja uusia laukkuja alettiin lastata sisään. Tunnistin jopa oman laukkuni joukosta!

Pääsimme lähtemään vihdoin kolmen aikoihin. Myöhästymisen syyksi selitettiin, että koneessa oli ollut Hampurissa tekninen vika, jonka vuoksi se oli täytynyt vaihtaa. Onneksi olin saanut kentältä ilmaiseksi päivän Hesarin, niin oli vielä jotain lukemistakin. Perillä sain laukun aika nopeasti, ja Mari ja Sara olivat minua vastassa. Sää oli kuuma, +30c, joten 22 kiloa painavan laukun raahaaminen oli aika hikistä puuhaa. Sara ei tietenkään muistanut minua, muttei kuitenkaan suuremmin vierastanut, vaan esitteli minulle lelujaan jo S-bahnissa ja bussissa. Muutaman kerran on jo onnistunut kutsumaan minua "Siijeksi", mutta suurimmaksi osaksi olen vielä "Totta", koska Lotta oli täällä viime viikolla. Marin ja Sebastianin omakotitalon remontti on vielä kesken, mutta kyllä täällä jo asumaan pystyy. Sara oli innoissaan saamistaan tuliaisista ja näytti tosi söpöltä vaaleine kiharoineen äidin lahjoittamassa mansikkahatussa! Illalla Mari lähti ystävänsä synttäreille, mutta koska Sara oli kuumeinen, jäi Sebastian hoitamaan häntä. Minä taas olin liian väsynyt lähteäkseni mukaan, ja kävinkin nukkumaan aika aikaisin.

Lauantaiaamuna lähdimme Marin kanssa junalla Hannoveriin. Matka kesti reilut pari tuntia, koska olimme ostaneet Niedersachsenticketin, jolla voi matkustaa Ala-Saksissa ja Hampurissa hitaammilla junilla päivän ajan korkeintaan viisi ihmistä hintaan 28e. Lippu kelpaa myös Hampurin ja Hannoverin julkisissa. Sekä Hampurin että Hannoverin rautatieasemat olivat aivan täynnä ihmisiä, ilmeisesti koska täällä on juuri alkanut kesälomat.

Hannoveriin ihastuin heti ensinäkemältä. Ostimme lounaaksi pizzapalat, ja ne syötyämme lähdimme raitiovaunulla katsomaan asuntoani, jossa olimme sopineet tapaavamme vuokranantajani klo.13. Matka kesti alle 10 min ja alue oli todella kaunis ja rauhallinen! Asunto on tosin vanhan talon ylimmässä kerroksessa, ei hissiä, joten kapuamista tuli. Talossa on joka kerroksessa yksi asunto, ylimmässä siis ulko-oven jälkeen käytävän varrella ensin kimppakämpän asukkaiden huoneet ja keittiö ja käytävän päässä ovi minun asuntooni, joka koostuu isohkosta makuuhuoneesta, keittiöstä ja talvipuutarhasta (lasitettu parveke goes 1900-luvun alku). Lisäksi minulla on oma wc ja suihku. Erityisesti keittiö näyttää jotenkin tosi saksalaiselta. Vuokranantaja vaikutti ihan kivalta, tosin puhui huomattavasti epäselvempää saksaa kuin suurin osa muista saksalaisista. Minua suorastaan nolotti, miten ruosteessa oma saksani taas oli. Sain jo kämpän avaimet ja jätinkin vaatekaappiin jonkin verran tavaraa, ettei olisi niin paljon raahattavaa myöhemmin. Sovimme, että varsinainen vuokrasopimus allekirjoitetaan keskiviikkona, jolloin katsomme myös nettiyhteyttä. Kämpässä on sekä kaapelilla toimiva netti että langaton, mutta langaton ei tällä hetkellä tunnu toimivan ja kaapelinkin kanssa pitää vähän säätää.

Kävelimme Marin kanssa kämpältä keskustaan, kävimme jäätelökahvilassa ja pidimme molemmat tosi paljon näkemästämme. Hannover vaikutti ehdottomasti kokoistaan isommalta kaupungilta! Toisaalta välimatkat ovat lyhyitä, ja pystyn todennäköisesti käymään töissä kävellen. Takaisintulomatkalla jouduimme vaihtamaan junaa Ülzenissä, mutta se ei haitannut, koska Ülzenin juna-asema on Wienistä tutun Hundertwasserin suunnittelema, ja nyt ehdimme vilkaista sitä myös sisältäpäin. Eilisillan vietimme kotona telkkaria katsellen. Tänä aamuna Sebastian ja Sara lähtivät kirkkoon, mutta Mari jäi kanssani kotiin aamupahoinvointinsa takia. Erityisempiä suunnitelmia päiväksi ei ole.

Koska saan sen vuokrasopimuksen vasta keskiviikkona, en voi käydä tekemässä ilmoittautumista kaupungille suunnitelmieni mukaan vielä tiistaina, joten päätin olla täällä Hampurissa vielä maanantain ja siirtyä Hannoveriin vasta tiistaina. Tiistai-iltana pitänee käydä Hannoverin Ikeassa hankkimassa mm. peittoja ja tyynyjä. Astioita ei onneksi tarvitse ostaa. Sain myös mailia Rengasfirmalta, etten tarvitse paikallista pankkitiliä ja he hoitavat ilmoittautumiseni paikalliseen Krankenkasseen, joten minulla on ensi viikoksi huomattavasti vähemmän virallista ohjelmaa kuin pelkäsin. Torstaina käyn tutustumassa Rengasfirmaan ja perjantaina palaankin taas Hampuriin, jotta voin olla Tapania lauantaina lentokentällä vastassa.

Loppuun vielä kuva Ülzenin rautatieasemasta. Taattua Hundertwasseria! Kämpästä kuvia tulee myöhemmin.