Sosiaalinen ilta ja hämähäkkiongelma

Torstaina oli sitten elokuun cross-cultural, ja erittäin mielenkiintoinen sellainen: esittellyt maat olivat Slovakia, Puola ja Romania. Satuin vielä tuntemaan kaikkien kolmen edustajat: slovakialainen Eva ja romanialainen Andreea kuuluvat siihen mun lounasryhmään, puolalaisen Justynan (eikä siis Kristinan, kuten kirjoitin viimeksi) tapasin siellä Maschseefestillä. Ja koska osa esiintyjistä oli slaavilaisia, päästiin tietysti kokemaan myös se kuuluisa slaavilainen vieraanvaraisuus, tarjolla oli valtava määrä kakkuja, suklaata, karkkia, leipää jne. Esitysten mielenkiintoisimmat tiedot ehkä olivat, että sekä Slovakiassa että Romaniassa on iso unkarilainen vähemmistö, joka pyrkii eristäytymään omaksi ryhmäkseen ja kieltäytyy esim. puhumasta maan kieltä, ja että Slovakiassa on pääsiäisenä tapana, että pojat heittävät tyttöjen päälle vettä ja piiskaavat näitä pajunvitsoilla, josta kiitokseksi tytöt ojentavat pojille kauniisti koristellut pääsiäismunat. Vähän toisenlainen versio virpomisesta siis.

Esitysten ja herkuttelun jälkeen lähdimme keskustaan Heim-W -nimiseen baariin, jossa istuimme loppuillan. Valitettavasti meille varattu tila ei ollut paras mahdollinen, joten porukka jakautui aika nopeasti pienempiin ryhmiin. Juttelin ensin mm.paikallisen Tainan (joka on saanut nimensä perheen suomalaisen ystävän mukaan, perheen koira nimettiin myös ystävien mukaan Ailaksi) ja Justynan kanssa, myöhemmin seuraan liittyivät myös Eva ja kolumbialainen Daniel (jolloin Danielin takia kieli vaihtui helpotuksekseni englanniksi). Juteltiin vähän kaikesta, mm.nimistä. Tainan mielestä Tuulikki on ehkä coolein nimi ikinä. Harvinaiseksi illan teki se, että sen sijaan että olisin lähtenyt aikaisin, olin yhdentoista jälkeen viimeisten lähtijöiden joukossa (hei, meillä oli sentään työpäivä seuraavana päivänä!). Kämpällä olin n.23.45. Illan aikana minulta muuten kysyttiin niin moneen kertaan, milloin esittelen Suomen, että lupauduin lopulta tekemään sen sitten syyskuun cross-culturalissa.

Perjantaiaamuna olin odottamassa bussia töihin, kun ohi kävelikin Eva, joka asuu suunnilleen samassa suunnassa. Päätinkin sitten bussin sijaan kävellä hänen kanssaan töihin. Matkaan meni ehkä 25 minuuttia, ja voisin kyllä kävellä useamminkin, mutta mun työkengät ei yleensä ole oikein mitkään pitkänmatkan kävelykengät. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei mulla töissä mitään piikkikorkoja ole, mutta mun on vaan ihan kauhean vaikea löytää muita kenkiä kuin tennareita, joissa pystyisin kävelemään yhtään pitempiä matkoja. Ja koska kuitenkin tykkään töissä pitää edes jonkin tason toimistovaatteita, ei tennarit ole vaihtoehto. Mulla on kai jotenkin vaikeat jalat.

Toimistovaatteista tulikin mieleen, että tarvitsisin niitä lisää, joten kävin perjantaina töiden jälkeen shoppailemassa. Sovitin noin tuhatta vaatekappaletta, joista kelpuutin vain yhden paidan. Kokeilin jopa sitä paitaa eri värivaihtoehdoissa mutta ei voinut mitään, ainoastaan se yksi näytti hyvältä. Onneksi se sentään ei ole musta, kielsin itseäni kokeilemasta yhtään mustaa paitaa koska niitä mulla kyllä riittää. Huomasin kyllä sovittaessa, miksi: musta piilottaa makkarat paljon tehokkaammin kuin vaaleammat värit. Lopulta multa loppui vähän niinkuin aika kesken, kun olisin voinut vielä käydä Espritillä kattelemassa vaatteita, mutta kello lähestyi kahdeksaa, jolloin kaupat menee kiinni. Pitää jaksaa sinne siis joskus toiste.

Alkuviikosta mulla oli muutaman päivän makuuhuoneessa hämähäkkiongelma. Huomasin nimittäin kauhukseni, että kattoon oli majoittunut valtava hämähäkki. Katto on kuitenkin niin korkealla ja hämähäkki niin iso, etten uskaltanut alkaa yrittää litistää sitä esim. sateenvarjolla. Hämähäkki oli nimittäin suoraan sängyn yläpuolella, ja pelkäsin että jos epäonnistun, niin se tippuu mun sänkyyn ja jää sinne, enkä minä saa sitä sieltä millään pois. Hämähäkki onneksi pysytteli aika kiltisti paikallaan, ja mä jo suunnittelin muuttavani suhtautumistapaani ja nimeäväni sen Hemmoksi (if you can't beat them, join them). Yöllä hämähäkki oli sitten ystävällisesti siirtynyt katossa sentään pois sängyn yläpuolelta, ja oltuaan taas päivän paikoillaan se seuraavan yön aikana helpotuksekseni katosi. Helpotukseksi siksi, että kun sitä ei näy, mä voin kuvitella että se on mennyt pois/kuollut/ettei sitä ikinä ollutkaan/mitä tahansa muuta vastaavaa. Nyt mulla on tosin kaksi ongelmaa: 1. pelkään koko ajan, että hämähäkki pomppaa jostain esille kun esim. kaivelen jotain kaapin päältä, ja 2.en uskalla pitää enää makuuhuoneen ikkunaa juurikaan auki, koska olen varma että sieltä ryömii lämmön houkuttelemana sisään sekalainen joukko toinen toistaan kammottavampia ötököitä. Itseasiassa yksi hämähäkki on tehnyt verkon suoraan ikkunan ulkopuolelle ja näyttää suorastaan kyttäävän siinä tilaisuutta hyökätä sisään kun mä en huomaa.

Töissä on mennyt hyvin, ja lomalta palanneen Frau M:n mielestä mun saksantaito on kohentunut huomattavasti. Itse en eroa hirveästi vielä huomaa, vaikka puhuminen sujuu kyllä jo toisinaan paremmin. Viikonloppuisin on tarkoitus jatkaa lauantaisin matkustelua ja sunnuntaisin gradua. Tänään olin Marin kanssa Cellessä ja Ülzenissä, niistä seuraava blogikirjoitus joko myöhemmin tänään tai huomenna.