Celle ja Ülzen

Tänään siis Sirjen seikkailut Saksassa jatkuivat Cellellä, ja itseasiassa myös Ülzenillä. Celle oli kohteena, koska olen kuullut sitä kehuttavan niin Suomessa kuin Saksassakin. Sitäpaitsi sinne on Hannoverista junalla vain 25 minuuttia. Mari ja Sara tulivat myös mukaan, joten tapasimme Cellen rautatieasemalla vähän yhdentoista jälkeen ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Rautatieasemalta on keskustaan vajaa 1,5 km, tosin matkaan meni aikaa vähän tavallista enemmän, koska Sara halusi kävellä osan matkasta. Tai no, halusi lähinnä hyppiä, pomppia, juoksennella, kävellä takaperin, kiistellä siitä, pitääkö mieluummin kiinni jommankumman kädestä tai rattaista vai istuuko rattaissa, ja tutkia jokaisen matkalta löytyvän kiinnostavan asian (roskikset, vaahteranlehdet, portaat jne). Sara oli muuten yllättävän ilahtunut minun näkemisestäni, juoksi suorastaan vastaan asemalla, ja matkallakin halusi olla sylissä osan aikaa.

Ensimmäinen asia, joka Cellessä kiinnitti huomion oli itseasiassa rautatieasemalta keskustaan vievän kadun varressa oleva Neun 3/4 -hotelli. Hotellilla oli siis Potter-aiheinen nimi, kirjoitettu vielä niillä salamakirjaimilla, kuten tuosta linkistä voi nähdä! Tämä tietysti herätti valtavasti kysymyksiä. Minkä ihmeen takia joku nimeäisi hotellin Potterin mukaan? Jos hotelli pitää nimetä Potterin mukaan, niin miksi juuri sen junalaiturin? Ja mitä ihmettä Potterin mukaan nimetty hotelli tekee saksalaisessa pikkukaupungissa?

Itse nähtävyyksistä käytiin ensimmäiseksi katsomassa Cellen linna, jossa asuivat vuosisatoja Braunschweig-Lüneburgin herttuat (kunnes herttuakunta liitettiin Hannoverin kuningaskuntaan 1700-luvun alussa). Nyt seuraa taas mielenkiintoinen tarina Euroopan kuninkaallisista. Cellen linnan viimeinen asukas oli nimittäin Tanskan kuningatar Karoliina Matilda (1751-1775). Karoliina Matilda oli itseasiassa Walesin prinssin nuorin tytär, mutta hänet naitettiin 15-vuotiaana serkulleen Tanskan kuningas Kristian VII:lle. Valitettavasti Kristian VII oli mielenvikainen, ja sitäpaitsi rakastui prostituoituun nimeltä Saapas-Katriina. Kuninkaalla oli hovilääkäri, Johann Friedrich Struensee, joka pystyi tarjoamaan tälle jonkinlaista helpotusta henkisiin ongelmiin, ja yritti kannustaa pariskuntaa lähestymään toisiaan. Kävi kuitenkin niin, että Struenseesta tuli Karoliina Matildan rakastaja (jonka minä ymmärrän täysin, koska kuningatar oli nuori ja yksinäinen, ja minullakin on ollut aina heikko kohta lääkäreitä kohtaan ;) ). Koska Karoliina Matilda ei peitellyt uutta rakkauttaan, ja koska Struenseella alkoi olla varsin paljon valtaa hovissa erityisesti kuninkaan mielenterveyden heiketessä, pari otettiin lopulta kiinni. Struensee mestattiin ja Karoliina Matilda lähetettiin rangaistukseksi asumaan Celleen, jossa hän kuoli muutamaa vuotta myöhemmin tulirokkoon vain 24-vuotiaana.


Cellen linna.

Me katselimme Cellen linnaa lähinnä ulkopuolelta ja sisäpihalta, ja jatkettiin sitten matkaa vanhaan kaupunkiin, jossa käveleskeltiin ympäriinsä. Kaupunki oli kyllä kaunis, paljon niitä vanhoja ristikkotaloja. Erityisen idyllinen oli launtainen tori, jossa oli tarjolla niin vihanneksia, hedelmiä, kukkia, lihaa kuin leivoksiakin. Tuoksu oli ihana! Sara istui aika kiltisti rattaissa, ehdotti tosin yhdessä vaiheessa tosi tyttömäisesti, että mentäisiin ostamaan kenkiä!


Katunäkymää Cellessä.


Hämeenlinna on näköjään Cellen ystävyyskaupunki.

Kenkäshoppailun sijaan etsittiin ruokapaikka, ja syötiin vähän italialaista (minä ja Mari pizzaa ja Sara spagetti bolognesea). Ruokailun jälkeen käveltiin vielä vähän, mutta todettiin pian nähneemme jo tärkeimmät. Koska kello oli vasta aika vähän, ehdotti Mari että kävisimme vielä katsomassa Ülzeniä, joka on samaa junarataa Hampuriin päin ja se paikka, jossa yleensä vaihdetaan Hampurin ja Hannoverin välissä junaa (ja jossa on se Hundertwasser-asema). Suostuin, joten yritimme kiirehtiä seuraavaan junaan, muttei ihan ehditty: juna lähti nenän edestä. Menimme siis asemakahvilaan istumaan ja odottelemaan tunnin verran seuraavaa. Sara oli niin väsynyt, että matkalla asemalle yksinkertaisesti nyökähti eteenpäin rattaissa ja nukahti siihen, ja nukkuikin sitten yli tunnin.


Kun tarpeeksi väsyttää, onnistuvat päiväunet myös sateenvarjorattaissa ja Marin hämmästykseksi ilman tuttia!

Junassa käytettiin taas hyväksi minun kielitaidottomuuttani, kun miespolttariporukka yritti kaupitella jotain. Väitin kirkkain silmin, etten puhu saksaa, johon miehet vastasivat puhuvansa englantia, mutta jättivät meidät kuitenkin rauhaan. Antoivat myös Saralle ("pienelle kultakutrille") ilmaiseksi pienen karkkipussin, mikä aiheutti vähän pattitilanteen, kun Saraa olisi pitänyt käskeä kiittämään, mutta sitten olisi paljastunut että puhumme saksaa. Mari ratkaisi tämän käskemällä hiljaa Saran kiittää miesten mentyä vähän kauemmaksi. Saran ujoa "Dankea" tuskin kyllä kuuli edes vastapäätä istunut mies.

Ülzen osoittautui aika turhaksi käynniksi. Ihan kiva pikkukaupunki, muttei mitenkään erikoinen. Syötiin jätskit kahvilassa, jossa oli hidas palvelu ja Mari sai tilaamansa jäätelökaakaon sijaan jäätelökahvin. Saran banaanijäätelöpallo sentään oli iso ja halpa. Käveltiin ennen viittä takaisin rautatieasemalle ja otettiin junat, Mari ja Sara Hampuriin ja minä Hannoveriin.


Katunäkymää Ülzenissä.

Vaikka koko viikon sää on ollut aurinkoinen ja jopa kuuma, oli tänään tosi vaihtelevaa. Välillä aurinko paahtoi, mutta suurimman osan aikaa oli tosi kylmä tuuli ja sateista. Pysyttiin kuitenkin kohtalaisen kuivina, kun mukana oli sateenvarjot ja Saralla Rukan punainen sadetakki. Kuurot olivat myös aika lyhyitä. Tällaista onkin sitten kuulemma sää seuraavan kuukauden ajan: yhtenä päivänä voi olla hellettä ja seuraavana sateista ja tosi kylmää. Pitää ainakin alkaa pitää takkia mukana. Tällä viikolla unohdin sen jo kerran töihin, kun aamulla tuntui viileältä, mutten tietenkään iltapäivällä muistanut sitä enää mukaan ottaneeni ja ilmakin oli helteinen. Seuraavana aamuna vähän kadutti, mutta jopa iltayöstä cross-culturalista palatessa tuli takki päällä taas kuuma.